maanantai 18. tammikuuta 2016

Hallitsematon maailma


Sain osallistua seminaaripäivään, jossa puhuttiin pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Kouluttajana Ylöjärvellä oli Timo Frilander, Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattori.
Päivä pysäytti, kosketti ja jätti hämmentävän tunnelman. Ongelmat tuntuvat olevan liian suuria hallittaviksi. Tilanne näyttää todella vaikealta siellä, mistä pakolaiset lähtevät: sotaa, puutetta, nälkää, piiritystä, teloituksia, ihmisoikeusrikkomuksia…. Matka pakolaisena näyttää aivan mahdottomalta: kiristystä, ihmiskauppaa, raiskauksia, pelkoa hukkumisesta Välimereen... Ei voi olla helppoa niilläkään, jotka tänne saapuvat: sopeutuminen vastaanottokeskuksen arkeen ja Suomen pakkasiin vaatii sisua. Kotouttamisessakin tulee olemaan paljon haasteita.

Nämä eivät tietenkään ole mitään uutisia. Tätä on kuultu koko syksyn. Mutta tietojen äärelle pysähtyminen tuntuu vaativan voimia.

Määrä järkyttää
Vuonna 2014 pakolaisia ja turvapaikanhakijoita oli koko maailmassa noin 60 miljoonaa, heistä alle 18-vuotiaita on 51%. Luku sisältää myös maiden sisäiset pakolaiset. Ja luku on arvio. Todellisia määriä kukaan ei tiedä.

Syyrian ja Irakin lähialueilla pakolaismäärät ovat jo aivan huipussa. Turkissa on noin 2 miljoonaa pakolaista, Libanonissa miljoona, mikä on noin 25 % väestöstä. Syyriassa maan sisäisiä pakolaisia on 7,6 miljoonaa ja Irakissa 3,5 miljoonaa. Ei ole ihme, että Eurooppaan on tungosta. Se ehkä on ihme, että näin suurta pakolaismäärää kukaan ei osannut ennakoida. Miljoonan siirtolaisen raja rikottiin Euroopassa 21.12.15. Arvion mukaan vuonna 2017 pakolaisia on 3 miljoonaa enemmän. Mitä heidän kanssaan tehdään?

Kaikkien sota kaikkia vastaan
Irakin ja Syyrian konflikti on hyvin monimuotoinen ja molemmat maat ovat kaaoksen vallassa. Se näyttää melkein kaikkien sodalta kaikkia vastaan. Arabikevät, al-Assad ja Al-Qaida ja Isis – kaikki tämä näyttää sekavalta ja niin järjettömältä. Konflikti on pitkittynyt, taustalla on vuosikymmenten itsevaltaista hallintoa ja hallinnon organisoimaa sortoa.  On kyse vallasta, vaikutusvallasta ja öljystä. Islaminusko on sekä Syyrian että Irakin pääuskonto. Shiialaisuus ja sunnilaisuus, islamin pääsuuntaukset, ovat riidoissa keskenään.

ISIS ja media
Uskontoa käytetään myös tässä konfliktissa poliittisen toiminnan oikeuttamiseen, niin kuin aina on tehty. Isis on saanut paljon huomiota mediassa ja siihen se on myös pyrkinyt. Englanninkieliset julkaisut ja rekrytointi suunnataan nuorille ja myös naisille. Päiden katkominen on suunniteltua ja sen tavoitteena on vastustajan lannistaminen ja kauhun levittäminen. On ihmisiä, joihin näyttävä väkivalta vetoaa. Sen tuottaa voiman ja merkityksellisyyden tunnetta ja antaa tarkoitusta ja mieltä elämälle. Pakko kysyä, että voiko tallaiseenkin kulttuuriin kasvaa – jos ei ole muuta nähnyt. Lähi-Idässä kaikki tarvitsevat Isisiä jonkun päämäärän saavuttamiseen.  Siksi sen ei toivota kokonaan katoavan.

Miksi täällä on nuoria miehiä?
Nuoret miehet pakenevat pakkovärväystä aseellisiin joukkoihin. Me voimme kysyä, eivätkö he puolusta omaa isänmaataan, mutta todellisuudessa heillä ei ole mitään mitä puolustaa. Nuoret miehet halutaan taistelijoiksi ja jos he kieltäytyvät, heitä kohdellaan kuin vihollisia.

Lähi-idän kulttuurit ovat hyvin perhekeskeisiä ja niitä voi sanoa myös suhdesuuntautuneiksi kulttuureiksi. Näissä kulttuureissa ihminen ilman yhteyttä menettää olemassaolonsa. Siksi puhelin voi olla kaikkein tärkein tavara. Yhden ihmisen harteille voidaan asettaa koko perheen tulevaisuus. Ja ehkä hän on juuri se, jonka koko suku on lähettänyt turvaan ja pakoon.

Yksin tulleet lapset
Helsingin rautatieasemalla huomattiin syksyllä, että siellä pyörii syyrialaisia lapsia ilman vanhempia. Miten on mahdollista, että lapset ovat tulleet yksin? Se on kuitenkin tosiasia. Näillä lapsilla on vain toisensa. Pelastakaa Lapset on onneksi ryhtynyt toimenpiteisiin.

Kotoutus edessä
Vuoden 2015 kuluessa Suomeen tuli noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Osa heistä saa myönteisen päätöksen, he saavat jäädä. Kauhistuttaa niiden puolesta, jotka eivät saa jäädä. On todettu, että kielteisen päätöksen jälkeen ihmiset vain ”katoavat”. Mihin he menevät?

Kuinka autetaan niitä, jotka jäävät Suomeen, miten heidät kotoutetaan? Haasteita on kunnilla, seurakunnilla ja kolmannen sektorin toimijoilla. Miten lainsäädäntö voi olla sellainen, että turvapaikanhakija ei voi tehdä työtä?

Jokainen uuteen maahan kotoutuva tarvitsee tukea. Näitä ihmisiä autetaan parhaiten siten, että perusasiat ovat kunnossa. Perusasioihin kuuluu peruspalveluista huolehtiminen ja turvallisuus sekä yhteisön ja perheen tuen tarjoaminen. Työtä ja kielitaitoa tarvitaan. Perhettä ei kaikilla turvapaikanhakijoilla ole. Mistä löytyy se yhteisö, johon he voisivat kuulua?

Kotoutuksessa voisi etsiä yhdistäviä tekijöitä. Mikä meitä ihmisiä yhdistää? Sää, musiikki, urheilu, luonto…

Mitä voin tehdä?
Voin päivitellä konfliktin laajuutta ja ongelmien suuruutta, mutta se ei auta mitään. Konfliktialueiden oloille en voi mitään. Tosiasia on, että turvapaikanhakijat ovat täällä. He ovat lähimmäisiämme. En voi kääntää selkääni. Sinisilmäinen ei tarvitse olla, turvapaikanhakijoiden joukossa on myös rikollisia. Voisinko tarjota turvallisen yhteisön yhdelle perheelle? Kotoutuksessa keskustellaan siitä, voisivatko yksittäiset ihmiset tai järjestöt ottaa vastuuta tiettyjen perheiden kotouttamisesta.

Ehkä juuri minua tarvitaan johonkin?

Teksti: Päivi Aikasalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti