keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kuulemmeko toistemme tarinoita?


Ahmed ja Moataz

Ahmed Sulaiman on 25-vuotias irakilainen lääkäri. Hän tuli Suomeen viime vuoden elokuussa. Ahmed oli opiskellut Ukrainassa. Irakissa ISIS halusi värvätä valmistuneen lääkärin joukkoihinsa. Perhettä uhkailtiin, kotona ei voinut elää ja Ahmed päätyi Suomeen viime vuoden elokuussa. Hän tuli sitä tavallisinta reittiä Turkin ja Kreikan kautta.
Ahmed on tavannut Suomessa sekä avuliaita että vihamielisiä ihmisiä. Häntä on autettu erityisesti Lauttasaaren kirkossa. Toisenlaisiakin kokemuksia on.

- Kerran kävelin kadulla ja puhuin puhelimeen arabiaa. Vastaan tullut nainen sylkäisi kasvoilleni.
Moataz Jalal työskenteli Irakissa hotellin pr-päällikkönä. Sekasortoisessa tilanteessa häneltä vaadittiin asiakkaiden henkilötietoja, joita hän ei kuitenkaan voinut luovuttaa. Moataz sai tappouhkauksia ja hän pelkäsi henkensä edestä.

- Irakissa toimii monia puolisotilaallisia joukkoja eikä oikein kehenkään voi luottaa, paitsi perheeseensä ja joihinkin ystäviin, kertoo Moataz.
- Raskainta oli kuitenkin jättää vanhemmat. Oli vaikea kertoa heille, että olen lähdössä ja jouduin pyytämään anteeksi lähtöäni.

Moataz tuli Suomeen Turkin, Serbian, Unkarin, Itävallan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta. Matka oli uuvuttava ja myös pelottava. Erityisesti Serbiassa korruptoituneita viranomaisia oli pakko lahjoa. Nyt Muatataz haluaa oppia suomen kielen, löytää töitä ja maksaa veroja Suomeen.
– Emme vie suomalaisten naisia emmekä syö verorahojanne, nauroi Moataz.

Moataz on käynyt vierailuilla kouluissa kertomassa turvapaikanhakijoiden elämästä ja nämä kohtaamiset ovat olleet hyvin antoisia.
Piispa Irja Askolan mietteitä
Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä paneelikeskustelussa oli Ahmedin ja Muatazin lisäksi  keskustelemassa piispa Irja Askola.

- Suomi ei ole enää entisensä, totesi Irja Askola. Turvapaikan hakijoiden tulo on tehnyt kirkolle hyvää, melkein voisi sanoa, että kirkko on saanut ketteryyskohtauksen. Tähän ei ole tarvittu niinkään kirkkoneuvostojen pohdintaa eikä piispojen paimenkirjeitä, vaan tavalliset ihmiset ovat alkaneet toimia ja se on hyvä. Irja Askolan mukaan myös käsitys kirkon jäsenyydestä on muuttunut. Kirkko tarvitsee jäseniään entistä enemmän.

Piispa Irja Askola on pannut myös merkille lisääntyneen vihapostin määrän. Kielteisen palautteen määrä on yllättänyt hänet, ja myös se, että tavallinen vihapostin lähettäjä on kirkon jäsen.

- Meidän on alettava kuunnella toistemme tarinoita. Apua tarvitsevia ihmisiä ei saa laittaa vastakkain. Ehkä suomalaisessa kulttuurissa on tapahtunut liikaa muutoksia viime vuosina, olemme vieraantuneet toisistamme, kerronnan ja jakamisen voima on menetetty. Olemme rakentaneet vaikenemisen muuria oman häpeämme ympärille. Se on kasvualustaa vihalle. Viha kumpuaa siitä kokemuksista, että ihminen itse ei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi.

Paneelissa Irja Askola puuttui myös hallituksen päätöksiin leikata kehitysapuvaroja sekä kotouttamiseen.
- Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus on lyhytnäköistä politiikkaa. Meillä suomalaisilla on myös vastuu maailmanrauhasta, sillä köyhyys lisää jännitteitä ja konfliktien todennäköisyyttä. Vastuu on humanitaarinen vastuu, mutta se on myös kristityn vastuu. Nämä leikkaukset eivät ole hyväksi Suomen maineellekaan.

- Oman yhteiskuntarauhan näkökulmasta perheellä on tärkeä merkitys kotouttamisessa. Siksi sitä ei pidä vaikeuttaa, vaan helpottaa. Tässä kohdassa kirkon ääni voisi olla kirkkaampi. Monet turvapaikan hakijat tulevat kulttuurista, jossa perheen merkitys on suurempi kuin meillä ja siinä meillä suomalaisilla on jotain opittavaa heiltä.
Tulevaisuuden Suomi
Kun piispa Irja Askolalta kysyttiin, millainen Suomi on vuonna 2030, Irja Askola kuvaili tulevaisuuden Suomea seuraavasti.

- Työn tekeminen on jakautunut tasa-arvoisesti ja eri tavalla kuin nyt. Elämme yksinkertaisemmin, luonnollisemmin ja ekologisemmin. Se tuo paljon hyvä tullessaan, tulemme yllättymään iloisesti. Lisäksi meillä on suhteellisuudentajua ja kuulemme toistemme selviytymistarinoita.

Piispa Irja Askola halusi muistuttaa myös siitä, kuinka vaikeista jaksoista Suomessa on selvitty.
- Vuoden 1918 tapahtumat sekä talvi- ja jatkosota ja vielä lamakaudet ovat olleet suuria haasteita ja niistäkin on selvitty.

Kuva ja teksti: Päivi Aikasalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti