torstai 16. kesäkuuta 2016

Kirkko-oppaan kuulumiset

To 16.6.2016
Moikka! Olen ollut kohta kaksi viikkoa kirkon oppaana, ja haluaisin jakaa teille tähänastisia kokemuksiani. Työ on ehdottomasti ollut positiivinen yllätys. Minulle oltiin kerrottu, että työ on hiljaista ja yksinäistä, ja että kirkkoon tutustujia ei juuri käy. Pian työt aloitettuani huomasin kuitenkin, että tämä ei ole totta. Kirkossa käy ihan oikeasti porukkaa. 5-15 tutustujaa päivässä pitää oppaan jopa kiireisenä, varsinkin kun työkuvaan kuuluu myös kirkon siivoamista ja sosiaalisen median päivittämistä. Tylsäksi tai yksinäiseksi en ole vielä yhtäkään päivää kokenut, päinvastoin - välillä tuntuu, että aika loppuu kesken!
             Työ on ollut muussakin mielessä positiivinen yllätys. Täällä on nimittäin ollut paljon mukavampaa kuin aluksi ajattelin. Ennen ensimmäistä työpäivääni hermoilin opastamista hirveästi. Heti ensimmäistä pariskuntaa opastaessani ymmärsin kuitenkin työn todellisen luonteen. Opastushetket ovat rentoja! Opastus on ennemminkin keskustelua, kuin hermostuttavaa monologia. Ihmiset usein kyselevät ja kommentoivat paljon, ja saattavat jutustella kaikista mieluiten vain niitä näitä. Ihmiset ovat aina mukavia ja tulevat kirkkoon hyvillä mielin. Ihanista asiakkaista ja mukavista opastushetkistä tulee itsellekin aina hyvä mieli!
              En ole katunut hetkeäkään, että tulin juuri kirkon-oppaaksi kesätöihin. Siisti sisätyö on aina mieluinen, mutta kirkon rauhallinen ja arvokas työympäristö on jotain, mitä ei ole missään muualla. Työpäivät kuluvat hujauksessa, ja ovat oikeasti hyvin erilaisia toisiinsa nähden. Työ on niin monipuolista, että kahta samanlaista päivää ei ole. Opastukset ovat aina päivän kohokohtia ja kiireisimmät päivät ovat parhaita. Toki hiljaisempiakin päiviä tulee aina välillä. Silloin voi siivota ja tehdä muita työkuvaan liittyviä töitä. Tylsää ei varmasti tule!
Lotta, kirkko-opas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti