perjantai 5. elokuuta 2016

Kirkko-oppaan kuulumiset 5 - Tiekirkkokesän päätös


Hei!

Taas on yksi luku kirjoitettu kirkko-oppaiden historiankirjaan, kun Lempäälän Pyhän Birgitan Kirkon avoimet ovet sulkeutuvat arkipäiviksi odottamaan taas seuraavan esittelykauden alkua. Kesä 2016 on ollut molemmille sen aikana toimineille oppaille hyvin antoisa, ja ainakin omasta puolestani toivon päätyväni tähän nimenomaiseen toimenkuvaan vielä tulevinakin vuosina. Kuulumisia eri viikoilta olette saaneet lukea sivultamme pätkittäin, mutta miltä koko kesä kokonaisuudessaan oikeasti näytti?
 Tilastollisesti kesä on ollut tavanomaisen vilkas. Kävijöiden päiväkeskiarvo nopealla vilkaisulla lienee n.14 henkeä, joskin hajonta on ollut suurta. Alin kävijämäärä yhden päivän aikana on ollut kaksi, ylin lähes neljäkymmentä. Kävijämäärän jakautuminen kuukausittain on ollut tasaista. Opastettavien ryhmien määrä on hieman notkahtanut edellisvuosiin verrattuna. Säiden merkitys kävijämäärään ei ole ainakaan suoraan pääteltävissä. Sadepäivänä saattaa olla aivan yhtä paljon tai vähän ruuhkaa kuin aurinkoisenakin.
       Arki kirkossa on kesän konfirmaatio- ja vihkiharjoitusten, konserttien, sekä muiden tilaisuuksien myötä vilkasta. Allekirjoittanutkin sai aimo annoksen kulttuuria ensimmäisten viikkojen aikana laulun ja pianonsoiton kaikuessa kirkon holveissa. Innostuinpa itsekin hiljaisen hetken laskeutuessa hiomaan taitojani flyygelin parissa - köyhin tuloksin. Kirkon ympäristössä puuhailee jatkuvasti puutarhurin apuna olevat kesätyöläiset ja eri-ikäiset Pokemoninmetsästäjät. Itse touhusin pääasiassa esitteistä ja muista papereista täyden pöytäni ääressä tai harjan varressa. Kirkon lattiapinta-alan määrä pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta silloin kun sitä alkaa pestä. Ilolla odotin oven avautumista, ja niin käydessä moppi lensi salamana nurkkaan. Muutaman kerran sen sai hakea kyllä samoin tein takaisinkin, kun oven avasikin touhukas suntio.
       Omasta puolestani haluan vielä kiittää ennen kaikkea Lempäälän seurakuntaa tästä mahdollisuudesta. Nyt en tarkoita vain seurakuntaa organisaationa, vaan myös kaikkia teitä jotka olette yhdessä sitä muodostamassa. Te olette olleet antamassa minulle elämäni parasta työkesää. Erityismaininnan ansaitsee vielä Erja Moilanen, joka on viimeisen jalkapuolena vietetyn puolitoistaviikkoiseni ajan toiminut korvaamattomana apuna käytännöntöissä.

"Kun Herra ohjaa askeleita,
ihminen kulkee oikeaa tietä.
Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä." (Ps. 37:23-24)


Näiden sanojen rohkaisemana luottaen ja toivoen huomiseen.

Kirkko-opas Antton



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti